Virkkasin isoäidinneliöistä kerran, kauan kauan aikaa sitten pienen peiton. Neliöitä on vielä ihan kiva virkkailla, mutta se palojen yhdistäminen ei olekaan niin kivaa enää sitten. Muutama pala toki menee, mutta kun niitä on kymmeniä.. Ja sitten siinä on vielä lopputyönä se, kun haluaa virkata vielä reunapitsin koko viltin ympärille.
Monivärinen lanka ei tuo neliöitä edukseen minun mielestä. Enkä ollutkaan tyytyväinen lopputulokseen, mutta ei sitä purkamaankaan viitsinyt ryhtyä.
Viltti on tehty n. 9 vuotta sitten ja Onni langasta. Lankakerän vyöte on alla olevassa kuvassa. Harmi, kun en muista kuinka monta kerää tähän meni. Mutta lanka oli ihanan pehmeää. Ja osa kerän summasta meni hyvään tarkoitukseen.
Ja sitten virkkasin vielä yhden vauvanpeitteen myöhemmin. Olen joskus miettinyt, että jos aloittaisi isoäidinneliöstä ja jatkaisi sitä yhtä palaa aina vaan isommaksi, kunnes se peite olisi halutun kokoinen. Mutta mietintä tasolle se saa nyt jäädä. Voi olla, että siitä tulisi huivi..eikä sen isompaa :)
Ja niin on nytkin. Seuraavaksi sohvalle heittäytyminen ja neulomista sekä rentoutumista. Ja lisää sitä punaista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti